|
|
Ravikaviontalli Vieraskirja Hoitoviekku
| Nimi: mimosa |
21.03.2010 19:38 |
jatkuu//
Kahdeksan aikoihin me rynnittiin keittiön syömään iltapalaa ja vallattiin neljästään kuuden hengen pöytä xD
Kuuntelimme innoissamme, kun samaan aikaan jaettiin leirihoitsuja.
Niillä menisimme suurimman osan leiritunneista ja myös leirikisoissa.
Mä oli ihan onnessani, kun Tiia ilmoitti mun saavan Capon<33
Muutkin oli ihan tyytyväisiä omiin leirihoitsuihinsa.
Nelikkomme kittasi kurkkuihinsa melkein kaiken leirin kaakaosta, kuus kuppia per nenä...
Lievässä sokerihumalassa selviydyttiin aittaan ja kaaduttiin kaikki omille sängyillemme kikattamaan.
Kikatettiin tietämättä syytä ja mässättiin karkkia.
Tunnin päästä, kun kaikki oli vuorollaan käyny vessassa oksentamassa, onnistuttiin rauhottumaan ja suunnattiin kerhohuoneelle.
Siellä oli telkkari, josta katottiin eka The Voicea.
Minä ja Wilma innostuttiin tanssimaan teeveen edessä musiikin tahtiin, ja aina ei edes ihan sen tahtiin...
kun istuttiin takas sohvalle, alko Cheekin "Liekeissä" ja mä raivostuin koko biisille.
Nappasin kaukosäätimen ja heitin sen telkkaria päin, mutta en onneks osunu.
Amanda joutu pitelemään mua etten ois siinä sekoiluissani menny hajottamaan koko töllöä.
Nilluri ystävällisesti laitto DVD:n pyörimään ja mäkin onnistuin rauhottumaan.
kun leffa oli loppu, mentiin "nukkumaan".
Kello oli kymmenen kolmekymmentä kun hoipertelimme uupuneina aittaan.
Siellä kikateltiin ja pulistiin niin kauan, että naapurihuoneesta koputettiin seinään ja me vähän hajottiin...
Joskus puol kolmen aikoihin taisimme viimein nukahtaa :S
jatkuu//
annathan Tiia rahat vasta sitten kun tarina on loppu? |
Vastaus:
Juu... |
|
| Nimi: mimosa |
21.03.2010 18:53 |
20.03.10
Tänään alkoi esteleiri, jota mä olin niin kauan odottanut!
Totta kai mun piti päästä leirille jo lauantaina, vaikka itse leiri sunnuntaina alkaisikin.
Tallille pääsin joskus neljän aikoihin, ja olin varmaan aika koominen näky raahautuessani kohti leiriaittaa valtavien kassejeni kanssa.
Ainakin leirin ensimmäiset tulijat, Amanda ja Wilma, keikkuivat aitan kuistin kaiteella ja kikattivat niin, että melkein tippuivat.
Sitten se Wilma tipahtikin ja repesi totaalisesti.
Häädin äkkiä iskän pois paikalta, ja se lähtikin kummastunut ilma kasvoillaan kohti meidän vanhaa mersunrämää.
Amanda ja Wilma riensi auttamaan mua kassieni kanssa, ja niitä kiskoessamme meistä tuli heti hyviä kavereita, vaikka aiemmin vain tunsimme toisemme nimeltä.
Tytöt kutsuivat mut asumaan niiden huoneeseen, ja niinpä mä pääsin majoittumaan huoneeseen joka oli kuin tornadon jäljiltä...
Ei pahalla, tytöt! ;-)
Siellä oli kuitenkin ihan kotosaa, ja levitettiin herkkuvarastomme huoneen ainoolle pienelle pöydälle...
Kun mä olin saanu tavarani suunnillen laiteltua (=sotkettua) lähdettiin paljain jaloin tallipihalle hillumaan.
- Hyi, hevosenkakkaa! kuului Wilman suusta vähän väliä kun se pomppi ympäri pihaa kasoja väistellen.
Pihaan alkoi kerääntyä muitakin, ja sitten me kaikki mentiin semmoseen tutustumistilaisuuteen.
Se pidettiin tallin yläkerrassa kerhohuoneessa.
Nimipelejä ja lörpöttelyä, siinäpä se.
Sitten tutustuttiin Nilluriin ja puolipakotettiin se meidän huoneeseen patjalle nukkumaan.
Vähän myöhemmin oli ensimmäiset ratsastustunnit, ja kolme huonekaveriani laitettiin ykkösryhmään.
Mä sitten ainoona meidän kämpästä jäin roikkumaan tallille.
Vähän aikaa mä vietin Capo-kullan kanssa ja kerroin sille mun tulevaisuudensuunnitelmista.
Niihin sisältyy sanat minä, Capo, olympialaiset ja kultamitali.
Koittakaapa ihmiset siitä yhdistää mitä luulette mun haaveilevan...
Ei, en mä haaveile vaan suunnittelen.
Mä oon päättäny voittaa Capolla olympialaiset.
Ehtisinkö Lontooseen 2012?
Sitten mä oon jo 16v...
Tyttökolmikko palas tunnilta onnellinen ilme kasvoillaan.
Wilma oli ihan kauhuissaan ratsastettuaan Lilianille, mutta Nilluri hehkutti innoissaan Jumpingin reipasta menoa ja Amanda ylisti rentona kulkeneen Frivelin taivaisiin asti.
mä en voinu muuta kuin nauraa niille ja mennä sitten varustamaan Nicaa, jolla menisin tällä tunnilla.
Mä olin siis kakkosryhmässä, siinä haastavammassa.
Tunti ei kuitenkaan ollu rankka, olihan se vaan leirin eka tunti ja mentiin vähän löysäillen.
mä uskaltauduin puolivälissä tuntia jättämään satulan pois, ja siellä paljaassa selässä keikuin ehkä 10min kunnes aloin käkättää ilman mitään syytä ja tipuin mahalleni.
Hyi, meni hiekkaa suuhun.
Se sai mut hajoamaan vielä pahemmin.
- Kakkua! JeSo huus.
- Eikä, mä intin ja katsoin Tiiaa anovasti.
Ope hymyili herttaisesti.
- Ei tarvii.
- Kiitos!
Sitten mä syöksyin halaamaan Tiiaa.
Pääsin lopputunniksi vielä selkään ja jopa pysyin kyydissä, laukassakin.
Nica vähän pukitteli ja meinasin lentää päin kentän aitaa.
Mutta iloinen ilme naamalle liimattuna mä takerruin harjaan ja roikuin siinä.
Enkä tippunu.
Illemmalla naureskeltiin huoneessa heppamokillemme, mitä oli vuosien aikan sattunu.
Paras oli ehdottomasti se Nillurin tarina siitä, miten se oli 8veenä leirillä ollu leirikisoissa.
- Ensinnäkin mun piti mennä Kasperilla, isolla ruunikolla, ja sellasia tallissa oli kolmin kappalein. Laitoin sitten väärän hepan kuntoon ja letitin harjankin, ennenku ope huomas mun puuhat. No, sain sitten mennä sillä hevosella kisat mutta vähän muut nauro... että onpas sulla komea Kasperi... No, sitten mä lähdin viemään sitä maneesiin missä kisat olis. Mutta nepä olikin oikeesti kentällä, ja minä siellä maneesissa ittekseni toikkaroin tyyliin puol tuntii... Nilluri tarinoi ja muilla oli hauskaa.
jatkuu//
|
Vastaus:
Jatkuu... |
|
| Nimi: Amanda ja Wilma |
07.03.2010 16:45 |
Leiri tarina!:
3.3.2010
Rakas leiripäiväkirja, leirin ensimmäinen ja jännittävä päivä on takana. Tulimme tallille ensimmäisinä kahden aikoihin ja raahasimme tavaramme aittaan, josta törkeästi varasimme itsellemme kahden hengen huoneen (oli siellä siis kolme sänkyä, mutta&hellip – ensimmäisten etuoikeus J. Sotkettuamme huoneen totaalisesti odottelimme muita, chillailimme ja tähystelimme poneja hehtaarilaitumelta. (”Kato Clampin harjaa haha! Ei vähän noi on pieniä!!&rdquo
Kun muut olivat vihdoinkin saapuneet, kokoonnuimme yläkertaan tutustumaan ja tietenkin syömään! Pienen esittelykierroksen (nimi, ikä&hellip jälkeen tutustuimme talliin ja ensimmäiset innokkaat riimunhakijat saivat metsästää tuntihevoset laitumelta. Olimme molemmat ykköstunnilla, joten pääsimme heti selkään – Wilma ratsasti Lilianilla (”Tää on pelottava!&rdquo ja Amanda Frivelillä (”Jee tää menee rennosti omg!&rdquo. Tunnilla mentiin kaikenlaisia perusjuttuja, kuten laukkaa ja hurjia ravikilpailuja! Hepat osasivat jopa käyttäytyä, ja tunnilta käveltiin pois autuaallinen hymy naamalla .
Kakkostunnin aikana pidimme omaa GP-ratsastajien marttakerhoamme, joka venyikin sitten kestämään ainakin puoli kahdeksaan saakka, kunnes iltapala kutsui meitä syöppöjä luokseen – syömäänhän tänne on tultu!
Iltapalalla koitti jännittävä hetki, kun saimme tietää hoitohevoset, ja ihan pienen vaihtelun jälkeen saatiin kaikille mieluisat hoitopollet (”Jee mä sain sen ja sen!&rdquo ja ratsastusryhmät, jotka olivat:
I ryhmä
Nilluri - Lonely
Ellu - Freddy
Amanda - Xantora
Wilma - Sony
Annu - Lady
Kaikki oli Annulle paljon helpompaa kun meille!
II ryhmä
Inkke - Deranna
Mimosa - Capo
JeSo - Jumping
Illalla katselimme leffavarastoistamme ensimmäisen illan katseltavan, Saksikäsi Edwardin, jota katselimme kunnes menimme kiltisti aittaan ja nukkumaankin mentiin joskus… :--)
4.3.2010
Rakas leiripäiväkirja, olimme tänään ensimmäisen tunnin kentällä ja toisen tunnin maastossa. Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme laukkaa eri tempoissa. Sony meni hyvin. ;--) Ja myös Xantora (vähän ehkä liian lujaa...) ;--)
Maastossa menimme tunnin mittaisen lenkin. Mentiin vähän sinne ja tänne. : ) Ravia myös, mutta ei laukattu. : -( Ehkä sen takia kun ei oltiin vaan keskitetty laukkaan viime tunneilla. Toista jonoa veti Gandur ja toista Sara Ox. ; D
Sitten oli myös leirikaste.  Ensin sidottiin silmät ja sitten me käveltiin johonkin karsinaan missä oli vaan patja. Sitten Annu talutti meidät yksi kerrallaan Tiian luo missä oli jotain karseita maku- ja hajutestejä. ; D Hajutesteissä oli ruohoa, koirankeksejä, homejuustoa, hevosenlantaa ja kahvinpurua . Makutesteissä meidän piti tonkia ”hiekasta” mysteerinen esine (joka oli oikeasti banaania) ja tunnistaa se. (Inkke: ”PERUNA!” Wilma : ”VAAHTOKARKKI!&rdquo Meidän piti arvata mitä me haistettiin ja sitten Tiia kysyi meiltä jotain, että ”onko tää hevosen lanta Glampin vai Goliatin”, ja aina kun vastasi väärin, Annu laittoi ”jääpaloja selkään” vaikka oikeasti Annu kaato kuupallisen vettä selkään tai naamaan ; D Jostakin syystä kaikki vastaukset olivat automaattisesti vääriä. ; D
Illalla katsoimme Saksikäsi Edwardin loppuun sekä lilluimme tuntikaupalla hieman vaahdokkaassa poreammeessa. Siivoamista ei ollut juurikaan ja vaahdotkin pysyivät kaikki ammeessa… (Huomaa pieni sarkasmiaalto.)
5.3.2010
Rakas leiris, tänään ratsastimme ensin kentällä ja myöhemmin baanalla. Siellä oli kiva päästellä. :> Sony pysyi yllätyksellisesti aitojen sillä puolella millä pitää. Xantora meni hyvin, kuten myös Deranna. Mitä nyt laukassa oli hiukan ongelmia. :<
Putsasimme varusteet ja niistä tuli hiukan puhtaammat, varsinkin Nillurilla, Mimosalla ja Inkellä, jotka putsasivat suitsia selvästi kauiten (”Kohta Inkke kaivaa hammasharjan esiin ja alkaa jynssätä noita saumoja!&rdquo. Sitten söimme taas. Söimme kyllä ennen baanalle lähtemistä , mutta aivan sama. Ruoka on hyvää ja syöminen on kiva harrastus. :>
Emme menneet uimarannan jäälle ratsastamaa, vaikka niin olimme suunnitelleet, koska sää oli tyhmä. Säällä on aika usein jotain minua vastaan. NYYH. :< Söimme iltapalaa ja pelasimme DVD- Trivial Pursuit –peliä. Ainut kuka sai sellaisen palasen oli Ellu & Annu- group. (Kysymys: ”Missä asuvat televisiosarjan ’Bad Girls’ naiset?” ”Muumilaaksossa!?&rdquo Saimme kyllä kuulla siitä jälkeenpäin. Myös Nilluri ja Mimosa loistivat vastauksillaan. (”Mä oisin tienny ton!” ”No oisit sit vastannu!&rdquo Lopetimme melkein heti, koska oli turha pelata peliä, jossa ei voita. Aloimme katsomaan eräänlaista musikaalia. Se oli hyvä. :> Varsinkin Annu piti elokuvan päähenkilöstä.
Sitten lähdimme Amandan (minun), Wilman, Nillurin ja Mimosan huoneeseen, kuten joka päivä. :> Siellä juttelimme vähän kaikesta, mutta nyt on enää hankala muistaa mistä. Varmaan jostain erittäin henkevästä ja järkevästä. Sitten aloimme nukkumaan (olikin tosi hankala arvata).
6.3.2010
Rakas leiripäiväkirja, tänään oli aika harjoitella tulevia kilpailuja varten baanalla. Menimme sinne koko porukalla ja jakauduimme kahteen ryhmään, toinen ratsasti toiseen ja toinen toiseen suuntaan ympäri rataa. Suurin osa hevosista meni hyvin, mutta Sony päätti jälleen hyppiä kentältä ulos ja takaisin Wilman roikkuessa selässä. Lopulta Sony tyytyi osaansa kiitettävästi (miinus jotkin pienet stopit sun muut). Yhteisen harjoittelun jälkeen kaikki saivat yrittää yksin radalla ratsastamista, ja muut odottelivat baanan viereisellä pellolla. Jälleen kerran Sony hyppelehti radalta pois, mutta pienen säätämisen jälkeen Sony suoritti radan loppuun. Xantora meni kutakuinkin hienosti, raippa vain sisäkäteen kisoissa laukannoston helpottamiseksi!
Iltapäivällä lähdimme maastoon. Jono eteni suhteellisen reippaasti lukuun ottamatta Sonyä, joka veti jälleen omaa letkaansa. Harmi vain, että sitä seurasi enää vain Xantora, joka oli laiska sekin. Hevoset kävelivät varmajalkaisesti yli kivien ja kantojen sekä laskivat raville laukkapätkillä. (Xantora tosin pysähteli hätistämään ötököitä&hellip Harmitti, koska ei laukattu.
Ruoalla Mimosa päästi luovuutensa valloilleen ja suunnitteli Nillurille oman pahviastiastonsa. (”Olen Nillurin lusikka. PS. Älä tunge minua kurkkuusi.” ”Olen Nillurin lautanen. PS. Nilluri, älä syö liikaa.&rdquo
Opettelimme myös hevoshierontaa Tiian johdolla. Se oli kiinnostavaa. (”Sony, lepuuta jalkaasi!&rdquo
Iltapalan jälkeen kävimme jälleen poreammeessa lillumassa ja liukenimme vähitellen kohti aittaa juoruamaan. Jossain vaiheessa (&hellip aloimmekin sitten nukkua.
Heissan,
Laura ja Elena
Torstai 9.7.2009
Päivämme alkoi liian aikaisella aamuherätyksellä, jonka jälkeen laahustimme aamupalalle ja keskustelemaan jälleen erittäin viisaita syvällisyyksiä, jotka olivat toki 100% asiaa Ninnin ja Adan aamukriisistä huolimatta. Hevosten haku hieman venyi, mutta saimme kuitenkin jokaisen ratsun kiskottua laitumelta ja ratsastajat selkään.
Sää oli kaunis – sateinen, harmaa – ja Ninni muisti vielä jättää takkinsa pois. Verryttelimme kisoja varten kentällä ja suuntasimme baanalle, jonne Sunna saattoi meidät iloisesti. (Etenkin Undri oli mielissään&hellip Ratsastimme kisaohjelmat baanalla yksitellen. Muut ratsastivat helpon nelikäynnin, mutta Ninni ja Elena helpon tölttiohjelman. Kaikki selvisivät suorituksistaan hengissä ja jokseenkin siististi, vaikka Välkky ilahduttikin meitä ylittämällä kouluaitoja tyylipuhtaasti. (Tulevaisuuden estehevonen?)
Sade viilensi mukavasti (jokainen seisoi hevosensa kanssa läpimärkänä baanan laidalla) ja hevoset muistuttivat enimmäkseen uitettuja koiria. Saimme onneksi nopeasti heitettyä uljaat (ja hieman märät) ratsumme laitumelle takaisin ja pääsimme itse vaihtamaan omat vaatteemme kuiviin. J
Ja lisää ruokaa!
Saimme kuulla ruuan jälkeen leirikisojen tulokset – nelikäynnissä voittajaksi selvisivät Paula ja Undri, jaetulle kakkossijalle Ada ja Vikke sekä Maria ja Jermu ja kolmanneksi Ida ja Ronja, kun taas töltissä Ninni ja (hirvi) Sómi veivät luokan ja hyvänä kakkosena tuli Elena ja ihana Jones, joka ei edes rikkonut ainuttakaan aitaa!
|
Vastaus:
IHANA <3<3 Saatte kumpikin 340e |
|
| Nimi: JeSo |
25.02.2010 09:53 |
Tulin tallille tänään mensisin kentälle ratsastamaan esteitä. Varustin tähden ja lähdin laukassa kentälle.Hyppäsin heti ekana 160cm esteen ja sitten 170cm. Tähti meni todella hyvin. menin sitten maastoon. Ratsastin maastossa kaatuneen puun yli. Tähti kompastui siinä, ja kaatui. Tähti nousi ylös. nostin ravin ja sitten laukan. laukkasin pellolla. vastaan tuli ratsukko. Tervehdin heitä laukassa. Olin onnellinen, minulla oli hoitoheppa. rakastin sitä ylikaiken, ja sillä menisin ehkä leirille. Tulin tallille ja hoidin tähden. Annoin sille aamupalaa, sitten täytin sen vesimukin, ja laitoin takin päälle.
loppu. |
Vastaus:
No vähän piteni =D 10e |
|
| Nimi: Amanda |
24.02.2010 21:47 |
Kävelin tallille. Olimme olleet lomalla ja kaikki oli ihan erillaista hoitajia oli 6 sijasta ainakin kaksikertaa enemmän ja kaikki. Tänään pääsisin vihdoin ratsastamaan.
Jatkuu.... |
|
| Nimi: JeSo |
23.02.2010 20:32 |
Tulin tallille. menin tähden karsinalle ja laitoin kamat sille. Lähdin maastoon. Hyppäsin ojan yli, ja palasin tallille. Otin kamat pois ja laitoin sille yhden takin päälle. sitten annoin´heinää..
Lopppuuu |
Vastaus:
Vähän pitempiä! Saat 1e |
|
| Nimi: Nilluri&Lilian |
23.02.2010 16:12 |
JATKUU... osa 2
Ja tietysti Ellu olis saannut Höpsön. Samassa tunti oli alkaimaisillaan ja Jenna kysyi minulta:
-Mikä sinulla kesti, kun tunti oli jo alkanut?
Katsoin ympärilleni ja vastasin reippaasti, mutta punaisena:
-Valjastin vahinkossa väärän hevosen ja sitten minun piti äkkiä saada Berry hoidettua tuntia varten.
-No niin aloitetaan! Lähde sinä ekana Rosa, sanoi Jenna ja jätti minut vikaksi.
Dream tallusti hitaasti edessäni Annu selässään.
-Aikamoinen moka! hän kehui minulle ja minä muutuin koko ajan punaisemmaksi.
Olimme jo ravanneet ja lämmitelleet hevoset niin tuli esteiden vuoro. Kaikilla meni hienosti kun tuli minun vuoro niin Berry meni kivasti esteen yli ja veti hurjan, mutta pienen pukin esteen jälkeen. Hillitsin hevosta.
Kun Jenna nosti estettä 90cm:stä 140cm:in. Amandan ja Annun ei tarvinnut hypätä vaan he saivat hypätä pienempää estettä tai laukata uralla. Rosalla ja Ellulla meni hyvin ja kun tuli minun vuoro. Annoin Berrylle lempeästi pohkeita ja se lähti lujaa vauhtia eteenpäin, muuta esteen edessä se pelästyi jotain ja teki äkkipysähdyksen ja tipuin selästä maahan esteen toiselle puolelle. Berryn jalat kolahtivat puomeihin ja ne tippuivat päälleni. Jäin makamaan maahan. Jenna juoksi järkyttyneenä luokseni ja auttoi istumaan.
-Onko kaikki hyvin? hän kysyi.
-On, ihan hyvin, vastasin.
-Oletko varma? hän kysyi uudestaan.
-On, sanoin.
-Soitan äitillesi ja sanon että käyttää sinua silti lääkärissä, Jenna sanoi.
-Älä kerro äidilleni! Hän ei muuten päästä minua tallille eikä ihmisten lähelle! Kiljuin.
Jenna katsoi minua vakavana. Hän otti ja soitti äidilleni.
Rosa oli jättännyt Lilianin kiinni käytävälle ja nappasin tamman mukaani. Livahdettua Jennalta pois. Hyppäsin selkään ja ratsastin kohti synkää ja pimeää metsää. Olin jo laukannut jonkun matkaa pois Ravikaviontallille. Mielessäni liikkui paljon kysymyksiä. Miksi juuri minulle kävi näin? Miksi minulla on tuollainen äiti? Miksi minulle piti antaa juuri Berry? Miksi isä ei voi olla kotona? Miksi mikään ei ole niinkuin minä toivon?
Äkkiä tunsin sisismässäni että minua tarkkailtiin. Kuului vaan kiljahdus ja olin pois selästä. Joku kosketti niskaani jollain terävällä. Kuulin kuinka Lilian juoksi karkuun. Tunsin ja kuulin, mutta en nähnyt. Minun käsivarteeni painettiin piikki ja kaikki katosi.
Heräsin kotoa seuraavana aamuna ja katsoin äitiin.
-Mitä minulle on tapahtunut?kysyin.
-Sinut kidnapattiin ja Lilian pelasti sinut, äiti vastasi.
-Lilian? Miten? kysyin.
-Se oli lähtennyt tallille ja Tiia tajusi että sillä oli hätä ja hälytti poliisit. He sitten seurasivat Liliania sinne paikkaan ja toivat sinut kotiin, äiti vastasi minulle.
-Lilian? Sehän minun hoitsuni siis sankarini! kiljaisin ja hymyilin, mutta samassa synkistyin kun muistin että Jenna oli soittannut minusta ja Berrystä äidille.
-Päätin että... saat jatkaa tallilla käymistä, koska Lilian taitaa pitää sinusta ja sinä hänestä niin minulla ei ole mitään eroja siihen ettet voisi käydä, äiti sanoi ja poistui huoneesta.
-Jee! huudahdin ja juoksin halaamaan äitiä. |
Vastaus:
Kiva tarina! SAAT 110E |
|
| Nimi: Nilluri&Lilian |
23.02.2010 15:38 |
ONNEA VAI EPÄONNEA? osa 2
Iloitsin päästä tallille, koska livahdin tallille koulun jälkeen. Ihana hevosen tuoksu ja iloinen hörähdys sai minut kukkuloilleen. Oli niin ihanaa olla Ravikaviontallilla ja tavata oma hoitsu Lilian ja muutkin.¨En tiennyt laisinkaan kuinka kauan olin ollut poissa, kun äitistä oli parempi keskittyä kouluun kuin tallille ja päätti kieltää minua menemästä.
Lilian ruoskutti heinää karsinan lattialta mitä löysi minun saapuessani. Näkiessään minut se nosti päätään ja päästi pienen äänen. Meinasin vahinkossa kävellä Lilianin karsinan ohi Jumpinginin luo entisen hoitsuni.
Halasin lempeästi ikävästä tammaa ja se tunki päänsä minun syliini. Rapsutin sitä otsasta ja se nautti siitä. Äkkiä kauhea tyttölauma hävisi satulahuoneeseen. Minä liityin juokkoon ja lyösin itseni ratsastunnilta. Minä olin saannut... tietysti LILIANIN! Hymyilin ja katsoin sitä tarkemmin ja huomasin että tunnille tulivat myös Annu, Ellu, Rosa ja Amanda.
Kaikki aloimme valmistelemaan hevosiamme kunnes olin saannut Lilianin valmiiksi niin Rosa tuli luokseni ja sanoi:
-Kiitos kun laittoit Lilianin valmiiksi, mutta hevosesi odottaa vielä sinua. Menin katsomaan uudestaan ilmoitustaulua ja siinä luki näin:
Amanda - Nasu
Nilluri - Berry
Rosa - Lilian
Annu - Dream
Kauhistuin ja meni äkkiä valjastamaan Berryä tuntia varten.
JATKUU VIELÄ TÄSTÄ... |
Vastaus:
Ihana alku <3 Saat rahat jatkossa |
|
Tulin tallille kymmeneltä. Etsin Laydya ensin sen tarhasta, mutta se ei oolut siellä. Menin talliin ja näin siellä Laydyn ja muitakin hevosia... -Heippa kulta! huudahdin Laydylle joka hörähti hiljaisesti, kuin vastaukseksi. -Olet niin suloinen, sanoin Laydylle, joka taapaerteli karsinassaan ympyrää, välillä hörähdellen muille hevosille.
Näytin Laydylle paitani hihaa jotta se voi haistaa sitä. Sitten astuin karsinaan silittelemään sitä. -Voi ei! Kenkäsi on taas lähtenyt! Jo kolmas kerta tätä kuuta! sanoin (pikkuiselle).Otin kännykän esiin ja soitin kengittäjälle, että voisiko hän tulla pistämään kengän takaisin paikoilleen. Kengittäjä lupasi tulla huomenissa. Harjasin sen huolellisesti, otin kaviot ja selvitin takut harjasta ja hännästä. -Nyt olet siisti. supatin sen korvaan.
Pistin karsinanoven kiinni.
Tallin satulahuoneen edessä oli koukku, joka oli tehty kai vanhasta hevosenkästä. Siinä oli tavallisia nailoniriimuja. Ne olivat tosi likaisia. Löysin maasta vanhan ja kovan harjan, jolla saatoin rapsuttaa kuran irti riimuista...Otin sitten hommakseni raaputtaa kura irti riimuista...
Noin tunnin kuluttua olin valmis ja minulla oli nälkä... Suden nälä... Karhun nälkä... Hain tallin toisesta päästä omat evääni jotka äiti oli pakannut ja istauduin syömään niitä... Olin tuonut myös yhden kuivatun leivän ja vein sen Laydyn ruokakippoon. Se piti siitä.
Harjasin Laydyn uudelleen pikaisesti, ennen kuin lähdin taluttelemaan sitä maastoon. Se selvästi oli käynyt siellä ennenkin kanssani, sillä se muisti, että tässä on aina laukattu. Se oli menossa jo kovaa, mutta olimme vain kävälyllä. Pian se kyllä jo rauhoittui.
Palasimme tallille ja Laydyn jalat oliva kuraiset ja täynnä roskaa. Vein sen tallin pesupaikalle ja huuhtelin sen jalat. Sitten kuivasin ne vielä huolella. Vein Laydyn tarhaan kavereiden luo, koska muut hepat oli viety ulos sillä aikaa kun olimme kävelyllä. Sinne oli jaettu jo heinätkin, eli saman tien heinien luo! Toi sille vielä sille vettä sangossa, että se saisi juoda raikasta vettä. -Hei hei, tulen taas huomenna! huusin vielä Laydylle, mutta sillä taisi olla parenpaa tekemistä...
|
Vastaus:
Kiva tarina! Viittikkö ite tehä sulle kapin ja lait sinne rahaa 150e |
|
| Nimi: mimosa |
15.02.2010 15:10 |
Kisatarina.
Menimme Pakkasjärvelle jo hyvissä ajoin, kaksi tuntia ennen kisojen alkamista. Mukanani oli Tiia ja Capo tietenkin. Se vähän hermostui matkasta, mutta rauhoittui heti päästessään ulos. Capo majoitettiin vähäksi aikaa pakkasjärven talliin ja se tutustui heti naapurikarsinan asukkiin. Me siinä Tiian kanssa selvittelimme varusteita ja katsoimme ne valmiiksi sekä otimme Capolta kuljetussuojat pois. Kävin ilmoittautumassa kansliassa ja meille annettiin kilpailunumero. Tuntia ennen ensimmäisen luokan johon minä osallistuin, alkua aloin letittää Capoa. Tein sille kauniit pienet sykeröt harjaan ja letitin hännänkin. Sitten satuloin Capon ja suitsitin sen. Satulahuopa oli ihana, valkoinen kuin minun housunikin. Varustettuani Capon menin vaihtamaan kisatakin päälle ja otin colleget pois kisahousujeni päältä. Sillä aikaa Tiia kävelytti Capoa lkona. Menimme verryttelykentälle, siellä oli jo pari ensimmäistä sen luokan ratsukkoa. Nousin Capon selkään ja säädin jalustimet sekä kiristin vyön. Minua alkoi pikkuisen jännittää, sellaisella mukavalla tavalla Kävelimme ja ravailimme vähän aikaa, sitten laukkasimme pari kierrosta kumpaankin suuntaan. Capo oli pukkituulella, ei mikään ihan paras juttu kisoissa... Sain sen kuitenkin aisoihin ja aloimme hypätä harjoitusesteitä.Yksi oli 60-senttinen ja yksi 80cm. Capo hyppäsi energisesti ja tyydyin vain neljään harjoitushyppyyn - en halunnut rasittaa Capoa ennen kisaa liikaa. Sitten Tiia ilmoitti, että enää kaksi ratsukkoa ennen meitä.
Lopulta kuului kaiuttimista
- Vuorossa ----- ratsunaan --------, valmistautuu Mimosa -------(sukunimeni) ja Capo!
Ratsasstin Capon käynnissä kentän reunalle ja seurasin edellisen ratsukon suoritusta. Niilllä tuli kaksi pudotusta. Sitten oli meidän vuoro. Capo oli intona, mutta se kielsi kerran. Aika oli kuitenkin niin nopea että pääsimme kuudensiksi. Toisessa luokassa 25.sija yhden kiellon ja adhken pudostuksen takia - minä mokailin...
Tiia oli tyytyväinen, etenkin ekan luokan suoritukseen, ja minäkin. Kuka nyt voittoa ekasta kisasta odottaisi... hylätyiksi emme kuitenkaan tulleet, se on pääasia. Ja kivaa oli!
Eikun vaan Capoa kävelyttämään, sitten varusteet pois ja suojat jalkaan. Matkaan, ja kohti kotitallia, sekä pian olevia uusia kisoja! |
Vastaus:
Kiva. Ihanaa kun olitte kisoissa. Saatte 60e |
|
| Nimi: Ellu |
12.02.2010 13:59 |
Kävelin tallille. Oli pilvistä ja jotenkin ilma ennusti sadetta. Noh. Minähän voisin ratsastaa maneesissa. Kun tulin talliin kävelin heti ensimmäiseksi etsimään maneesin ettei Höpsön kanssa sitten tulisi ongelmia. Maneesin löysin helposti ja menin sitten satuloimaan Höpsön. Pian seisoimme maneesissa. Nousin Höpsön selkään ja se lähti heti liikkeelle. Vedin vähän ohjista ja kävelimme hetken rauhallisesti. Sitten Jenna tuli. Hän rakensi meille muutaman esteen vaikken pyytänyt. Esteet olivat noin 50cm enkä ollut hypännyt aijemmin Höpsöllä. Kun Jenna sanoi että voisimme mennä minulla oli luu kurkussa. Ohjasin Kuitenkin Höpsön esteelle ja nostin laukan. Hyppäsimme ihan hyvin. Minun mielestäni. Höpsö pudotti pari kertaa mutta sitten edistyimme. Hyppäsimme lopuksi vielä metriäkin! Kun esteet oli purettu kävelytin vielä Höpsöä. Se ei totellut lainkaan. Se pyöri ja yritti ryöstää laukkaan. Lopulta se pomppasi pystyyn. Minulle tuli superpallo mieleen kunnes tajusin makavani massa. Höpsö laukkaili kaumempana ja Jenna katseli minua oudosti. Nousin ja aloin jahtaamaan Höpsöä. Se pukitteli ja oli kuin yksi shleich hevonen... Lopulta se otti kaiken leikkinä. Se hidasti raviin ja alkoi ravailla pitkin maneesia. Jennan yllätyshyökkäykseen se ei kuitenkaan varautunut ja niinpä se lopulta saatiin kiinni. Huokaisin ja otin Höpsön ohjat. -Sehän meni hyvin! Jenna kehui. Sinun kannattaisi osallistua Ravikavion estekisoihin! -Mitä! Tai siis... No voin tuota... -Mieti rauhassa. Jenna sanoi ja käveli takaisin maneesiin. Minä tosiaankin mietin! Olisiko hauskaa jos kisaisimme kyselin Höpsöltä kun otin siltä kamat pois. Hööpsö hörähti. Siitä se ei ollut kummempi ajatus mutta mitäköhän minä tekisin. Saa nähdä! Ajattelin ja huikkasin hyvästit loittonevalle tallille.
LOPPU |
Vastaus:
Ihana!! IHANA! Saat 40e |
|
| Nimi: mimosa |
11.02.2010 14:58 |
pvm.11.2.2010
aika:14.30
kesto:55min
paikka:maneesi
mitä harjoittelimme:
Koska enismmäiset kisat ovatkin jo muutaman päivänä päästä, harjoittelimme tänäänkin hyppäämistä.
Kisat jotka on tulossa kohta on sellaiset, että pienin hevosten luokka on 100-120cm, joten tänään hyppäsimme sen kokoisia.
Tiia, kiltti ihminen kun on ja kiinnostunut Capon kisaurasta, suostui taas rakentamaan meille esteitä.
Minä ja Capo sillä aikaa verryttelimme sileällä ja vähän maapuomeillakin.
Ihan aluksi ravasimme muutamia kierroksia, teimme paljon ympyröitä ja tarkkailin ihan perusasioita niinkuin kulmiin menoa ja asetuksia.
Laukkaakin menimme pari kertaa molempiin suutniin, emme kovin pitkiä pätkiä.
Lähinnä vaan sitä, että laukka nousee hyvin.
Jos nosto on huono, on vaikea enää laukan aikana sitä korjata.
Kun olimme tarpeeksi pitkään verrytelleet, aloitimme hyppäämisen.
Ensin menimme kylläkin ihan pieniä esteitä, sellaisia 50 senttisiä, verryttelyn vuoksi vain.
Niitäkin yksittäisinä.
Sitten esteitä pikkuhiljaa nostettiin.
Ensin hyppäsimme vain yksittäisinä, ja korkeimmillaan semmmoista 120-senttistä.
Se oli kyllä aika huimaa...
Kun olimme yksittäisiä ja kahden esteen sarjoja menneet tarpeeksi, Tiia nosti kaikki radan esteet 80-110cm korkeiksi.
Ehkä me etenemme tässä hyppäämisessä vähän liian nopeasti, tiedän kyllä, mutta tämähän on virtuaalitalli, ja Capolle isotkin esteet on helppoja.
Kisatkin on ihan kohta joten pakko harjoitella... ymmärrät varmaan.
Kun olimme yhden kerran suoriutuneet radasta kunnialla, aloitimme loppuverryttelyn ja Tiia keräsi esteet pois.
Loppuverkassa teimme paljon kaikenlaisia ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa, ja voltteja.
Asetuksiin ja taviutuksiinkin kiinnitin lopuksikin paljon huomiota.
Sorry, kirjoitusvirheitä tulee kun nopeesti kirjottaa...
Loppukävlyt vielä, sitten päästinkin Capon lepäilemään.
millainen Capo oli:
Tuli ihan dynamiitti mieleen, sellainen, joka voi räjähtää ihan milloin tahansa.
Capo siis oli tosi villinä,s e aluksi temppuili ihan hirveän paljon.
en kuitenkaan päästänyt sitä laukkaamaan, ennen kuin se totteli minua ravatessa.
se ei myöskään saanut hypätä, ennen kuin laukka oli rauhallista.
Laukka kyllä nousi hyvin ja oli rullaavaa jo nostosta lähtien.
Kiitolaukkaan Capo kuitenkin lähti vähän väliä ja siinä oli oikeasti kaikki ratsastustaitoni koetuksella.
Pukkipukkipukki...sitten pukki...
No, kunhan sain Capon jotenkuten edes hallintaan, aloimme hypätä, ja Capohan oli taas ihan intona
Se hyppäsi pienimmätkin esteet melkein metrin ilmavaralla...
Kun esteet nousi, vauhtikin kiihtyi, mutta ei ihan kuitenkaan löhtenyt käsistä.
Capo osaa itse säädellä askeleensa suurinpiiirtein, mutta on oltava tarkka että saa laukan vaihtumaan esteen jälkeen oikeaksi.
Yksittäisillä ei niin väliä, mutta ratana.
Capo herkistyi painoavuille ja kerran se kielsi, kun nojasin vähän liikaa rataa ratsastaessa sisällepäin.
Muuten hyppäsi ihan hyvin ja sitä yhtä kieltoa lukuunottamatta tuli puhdas rata.
Oma virheeni oli, joten en Capoa mistään syytä.
Asettui oikein hyvin, taipuminen ei niin hienosti mennyt mutta ihan ok sekin.
Volteilla lähti menemään vähän pohkeenväistöä, koska ei malttanut hidastaa...
muuten, eikös 170e+190e oo 360e? oot näköjään laittani mulle 260e. no, ei haittaa, kunhan sen jossain vaiheessa vaihdat meilläkin on ihan sikana kokeita, tiistaina oli kaks plus sitten vielä yks sanakoe... |
Vastaus:
Voi olla et oon laskenu väärin Mutta keerta mä "Mokailen" Saat vähän lisä rahaa saat 100e Eli 460e |
|
| Nimi: Rosa |
08.02.2010 18:24 |
Mitäs harjoittelimme:
No harjoittelimme Fion kanssa esteitä vain hiukan... Fio oli energinen puomeilla ja meni välillä pukkilaukkaa mikä ei haitannut koska olin hyvällä tuulella. Fio hörisi ja oli toosi hyvällä päällä! Fio katseli välillä minua ja nosti välillä kiitolaukkaan. Lopuksi meninme voltteja ynnämuuta.
Millaines Fio oli tunnilla?
Fio oli kiltti ja energinen kuten sanoin jo tuossa! Se oli iloinen saadessaan hypätä esteitä ja taputin sitä aina välillä. Fio oli kyllä aika hankala voltissa koska se yritti välillä kiemurrella ja rimpuilla. Muuten Fio oli kuin enkelin ratsu! |
Vastaus:
Juu. Alkutarinaksi sopiva Saat 15e |
|
| Nimi: mimosa |
08.02.2010 16:33 |
hehee, siinä taitaa olla käynyt niin että kaikki uudet tyypit ajattelee että jotenkin se on se tapa mitä kaikkien pitäis käyttää juu, ei mua ainaskaan haittaa mutta on se vähän outoo, kun jo kaks tyyppii on sitä samaa tyyliä käyttäny ja kohta varmaan joku muukin... mä nyt teen sillä lailla, koska mulle on kisaharjoittelu ja hoitotarinat eri asia, en haluu tehdä tarinoita vaan toi on tommonen vähän niinku päiväkirja/muistiinpanotyyppinen...
noh, samalla tyylillä jatketaan.
Pvm:8.2.2010
Aika:16.15
Kesto:70min
Paikka:ravik avion tallin maneesi
mitä harjoittelimme:
Tänään siis jo mentiin niitä esteitä.
Tiia tuli rakentamaan meille radan, jossa oli estekorkeus semmoista 50-80cm.
Alkuverryttelyn teimme sillä aikaa kun Tiia oli rakenuspuuhissa.
Vartin ajan verkkasimme kaikissa askellajeissa, tarkkaa työskenetelyä.
kulmiinratsatus on semmonen homma, että sitä pitää tuon vauthihrmun kanssa treenata ihan kunnolla.
Etenkin laukassa, Capo on tosiaan aika mutkaton tyyppi hevosena...
Teimme taas siirtyimisiä, temponvaihtelua, asteusta työstettiin.
Vastalaukkaakin kokelitiin parilla pitkällä sivulla.
Sitten aloimme hypätä.
Emme tietenkään alkaneet suoraan kokonaista rataa mennä, vaan ensin ihan yksittäisiä esteitä.
Siinä taas olin sitä, että lasken ääneen kolme askelta ennen estettä.
kun olimme hypänneet muutaman kerran yksittäisiä, korottaen joka kerta estettä kunnes se oli 80cm, menimme kahden esteen sarjoja.
sitten kolmen esteen miniratoja, ja lopuksi jo koko radan.
Aluksi rata oli aika matala, mutta sitten Tiia nosti kaikkia esteitä 10cm, jolloin kaksi isointa estettä olivat 90-senttisiä.
Radan hyppäsimme kahdesti, kerran alkuperäisellä ja kerran korotettuna.
Sitten en viitsinyt Capoa enempää rasittaa, vaikka se olisi varmasti jaksanut hypätä puolimetrisen radan kymmenen kertaa...
No ei nyt kummiskaan.
Joka tapauksessa otimme loppuverkan, siinä sitten ravailtiin muutama kierros.
Loppuravien aikana työstin vähän Capoa, jospa se taas muodossa vähän aikaa menisi.
Parin onnistuneen kierroksen jälkeen annoin Capon kävellä viimeiset minuutit.
millaien Capo oli:
Hirmu vauhti päällä jo alkuverkasta alkaen.
Capo rupesi myös herkistelemään, se oli entistä herkempi painoavuille.
siinä sitten piti olla ihan oikeesti tosi tarkkana.
Mutkat suoriksi, mutkat suoriksi... Capon peritaate.
Se taisteli aluksi aika kovasti vastaaan minun periaatettani, koska minä olen tosi tarkka kulmien kanssa.
Pieni välienselvittely tapahtui maneesin nurkassa, mutta sitten Capo antoi periksi.
Siirtymiset meni hyvin, lukuunottamatta laukasta raviin...
Capolla oli tänään todellakin jarrut vähän ruosteessa, ei meinannu toimia.
Viimeistään silloin, kun alettiin hypätä, jarrut katos kokonaan.
Kyllähän se oikein nätisti hyppäsi, isoja oli hypyt ja hyvässä tasapainossa.
sillehän oli joap ne 90 senttiset ohan helppoja nakkeja
Minulle ei olllut niin helppoa hillitä hevosta...
Rattaa kun mentiin, Capo sääteli itse laukan pituutta ja laukan vaihtoi ihan oma-aloitteisesti.
MInun piti vain pysyä kyydissä, ohjata Capoa ja häiritä sitä hypyissä mahdollisimman vähän.
En ratsasta sillä periaatteella, että hevosta jotenkin auttaa se että ratsastaja on hypyssä mukana.
Tarkoitukseni on, että olen mahdollisimman hyvin hypyssä mukana, etten häiritsisi hevosen hyppyä, en siksi että Capo hyppäisi paremmin.
siis selkokielellä sama: yritin olla niin, että Capo hyppää kuin minua ei olisi olemassakaan.
Vauhti ei hiipunut ennen loppuverryttelyä, mutta sitten alettiibn esteitä purkaa ja Capo rauhoittui.
Vähän se säikkyi, kun Tiia kantoi puomeja sen neneän edestä, hassu hevonen.
Kaksi kierrosta sain se menemään kunnollisessa muodossa.
kerrankin minulla oli sellainen tunne, että Capo ihan oikeasti kuuntelee minua.
kyllä meistä vielä hyvä pari tulee, toivon sitä kovasti.
Mutta huipulle on pitkä matka.
Ja Capo - sitä oppii ratsastamaan kunnolla vasta runsaan kokemuksen avulla.
Joo, on tosi runollista.
|
Vastaus:
Teillä meni hyvin. Capolla on tasaista hypätä joten korotuksetkin onnistui saat 55e |
|
| Nimi: Ellu |
08.02.2010 15:13 |
Haukottelin sängyssäni. Lopulta nousin ja avasin verhot. Ulkona oli ihmeen valoisaa. Hymyilin ja haukottelin. Sitten lähdin aamupalalle. Kaikki muut olivatkin jo ehtineet lähteä. Hotkin aamupalani nopeasti ja ryntäsin pukemaan.
Puolen tunnin päästä olin valmis lähtemään. Kävelin aurinkoista hiekkatietä. Oli ihanaa kun valo täytti minut kokonaan ja antoi vapautta. Lopulta talli häämötti jo näkyvissä. Kävelin suoraan Höpsön karsinalle missä se hörähti ja tunki päänsä kainalooni. Tipautin kassini lattialle ja kävin hakemassa harjat.
Höpsö nautti kun harjasin sitä. Se venytti alahuultaan ja hamusi takkini hihaa. -Mitäs hirnuisit maastoretkestä? Kysyin siltä ja taputin sitä kaulalle. En ollut varma mitä Höpsö sanoi mutta myöntävää se ainakin oli. Lopulta olin saanut harjattua Höpsön. Hain suitset ja loimen. Loimitin Höpsön varovasti ja siina samalla panin suitset. Pian olimme valmiita. Pomppasin pihassa jakkaran päälle ja ponnistin Höpsön selkään. Täällä minä nyt olin. Kentällä oli muita joten en uskaltanut mennä sinne lämmittelemään Höpsön. Niinpä lähdin heti maastoon. Kävelin ensiksi jotta Höpsö lämmittyisi kunnolla. Yhtäkkiä huomasin kolme puuta jotka olivat hassusti peräkkäin. Annoin pohkeita ja kävelimme puiden luokse. Sitten aloitimme pujottelun. Menin puut kaynnissä ravissa ja laukassakin mutta sitten jatkoin taas kävellen. Ratsastin kauan mutta vain käynnissä sille enhän tuntenut Höpsöä kunnolla. Kun saavuimme tallille se oli ikäänkuin herännyt eloon. Kaikki panivat hevosiaan kuntoon. -Ellu! Viitsisitkö satuloida Höpsön ja taluttaa sitä alkeistunnilla? Jenna kysyi. Tein sen mielelläni. Harjasin aloitteliaratsastaja Saran kanssa Höpsön ja satuloin sen. Panin suojat jalkoihin ja talutin Höpsön kentälle. Sitten lähdimme kiertämään uraa. Höpsö oli todella kiltti ja niinpä talutin vain 6min. Putsasin vielä Höpsön karsinan ja annoin sille heiniä. Sitten lähdin pois.
LOPPU |
Vastaus:
Söpö tarina. Saat 30e |
|
| Nimi: Rosa |
07.02.2010 18:43 |
Pvm:7.2.2010
Aika:18.32
Kesto1h
Paikka:Ravikavion tallin maneesi
mitä harjoittelimme:
Tänään me harjoittelimme Fiorec:in kanssa puomeja ja vähän ympyräleikkaata. Ensin me meninme Kenttää ympäri käynnissä ja sitten välillä pieniä ravipätkiä. Fiorec oli todella pirteä! Kun meninme ratapoikkisuuntaan leikkaata Fio yritti mutkitella siinä kuin mato mutta sain sen pysymän kohtuullisesti reitillä. Fio ei tuntenut muuta kuin sen kun sanoin sille että ottaisi iisisti kun se vähän innostui laukkaamaan. Sio oli hyvin ja tunnin loputtua sanoin ´sille vai: Hyvä poika!
Sen jälkeen Fio katsoi estettä jonka joku oli jättänyt: Sanoin sille: Ei vielä Fio! Ensikerralla ehkä. Sanoin ja taputin Fioa koska se käveli uralla rauhallisesti.
millainen Fiore oli:
Fio oli tunnilla todella energinen! Se puhkuin iloa ja riemua päästessään tunnille! Fio ei olisi halunnut jättää estettä mutta sen oli pakko. Fio teki hyvin kulmat vaikka yrittikin luikerrella kuin mato. Fiolla ei ollut muutakuin se huonoa että sen jalkaon vähän kipeä. En tiedä onko siinä mitään mutta haluaisin tarkistaa sen
. Joten.. No Fio oli tunnilla tosi kiltti paria seikkaa lukuun ottamatta! |
Vastaus:
Kiva tarina. Ei oo pakko laittaa noita Pvm:
Aika:
Kesto:
Paikka:
Juttuja. Mimosa tekine ja sitten koko talli kayttää niitä Tottakai saat käyttää muttsanoinpahan vaan
Juu eli saat 30e |
|
| Nimi: mimosa |
06.02.2010 18:13 |
Pvm:6.2.2010
Aika:18.00
Kesto:60min
Paikka:Ravikavion tallin maneesi
mitä harjoittelimme:
Tänään menimme jo puomeja - uusi askel kohti esteitä!
Aluksi kyllä vain verryttelimme ihan sileällä, kaikkea perushommaa.
Ravailimme muutaman kierroksen ja laukkasimme aika paljon.
Ympyröillä työskenneltiin myös, siinä katsoin asetuksia ja välillä vaihdettiin asetus ulospäin.
Suoralla uralla katsoin tarkkaan, että Capo menisi hyvin kulmiin.
Kolmikaarisella kiemurauralla menimme puomeja niin, että aina siinä kohtaa missä on lyhyen sivun suuntainen suoristus, oli puomi.
Menimme myös pituushalkaisijalla niin, että siinä on pari puomia, ja teimme pysäytykset ennen puomia.
Ensin käynnissä, mutta sitten ravissa.
Ravissa mentiin monen puomin peräkkäissarjaa, sarjoja oli kaksi.
Toisella oli lyhyet välit ja piti lyhentää askelta.
toisella pitkät välit ja askeleen pidennys.
Laukassa harjoittelimme niin, että oli pääty-ympyrällä neljä puomia tasaisin välein.
Yritin laskea ääneen kolme laukka askelta ennen puomia ja arvioida ponnistuspaikan siten.
Lopuksi annoin Capon laukata vähän vapaammalla ohjalla.
Loppuraveissa pitkin ohjin niin Capo sai venytellä kaulaansa.
Tämä oli siis harjoittelua tulevia estetunteja varten...
millainen Capo oli:
Heti kun Capo huomasi että mennään puomeja, se innostui.
Se olikin alkutunnista taas samanlainen kärsimätön kiemurtelija ja temppuili jatkuvasti.
Piti aika reilusti komentaa ennen kuin se rauhoittui.
laukatessa se pukitteli, innostui niin.
kulmiin ei tahtonut mennä, vaan yritti vetää mutkat suoriksi.
Enpä antanut, ja Capo suostui lopulta menemään, tosin vähän vastahakoisesti.
hyvät kulmat ovat kouluratsastuksessa tärkeää, joten niitä työstämme vielä pitkään.
Ravissa ne vielä meni ihan ok mutta laukka oli haastavampi homma.
Tänään Capo taas herkistyi painoavuille, ja piti oikeesti olla tosi varovainen ettei vaan nojannut jonnekkin suuntaan liikaa...
Asettui kyllä ihan hyvin, mutta ympyrällä laukatessa kun asetin ulos, se meinasi laukankin vaihtaa.
Pohkeet vaan tiiviisti kyljissä, niin säilyi se oikeakin laukka.
pysähtyminen ennen puomeja, mitäs siitä sanoisi...
nojaa, Capoa nyt ei noin vain pysäytetä.
Joko se pysähtyi puomi mahansa alla tai sitten ei ollenkaan.
Tuntui olevan silkka mahdottomuus pysähtyä ennen puomia.
Kaksi kertaa kun se onnistui, niin lopetimme.
Oli sekin selvästi iloinen, kun sai ihan luvalla ylittää puomeja.
Askeleet ravipuomeilla ei tuottaneet ongelmia Capolle, joka itse säätelee omat askeleensa.
Sama homma laukassa.
Capo ihan hyppäsi puomit, niin innoissaan se oli.
Kun annoin loppulaukassa pidemmät ohjat, Capo lähti melkein käsistä ja pukitteli aikamoisen sarjan.
Melkein putosin sieltä.
Ei minkäänlaisia, ei siis yhtään minkäänlaisia väsymyksen merkkejä ollut havaittavissa...
ensi kerralla voimme varmaan jo hypätä?
|
Vastaus:
Juu hyppääminen voi alkaa seuraavalla kerralla 45e |
|
| Nimi: merry |
04.02.2010 16:11 |
Pvm.4.2.2010
Aika:15:47
Kesto:1h
Paikka:Talli ja maneesi
Ihanaa päästä tallille ensimmäistä kertaa näin pirteänä.Puhkuin intoa päästä taas kerran hevosten pariin.Jos Nallukka on hyvällä päällä, saatamme lähteä maastoon!Mutta ensiksi se pitäisi hoitaa.Siinä se sitten oli, söpönä ja uteliaana.Nappasin harjan käteeni ja aloin sukia.Laulelin samalla kun harjasin ja pian Nallukkakin oli jo laulussa mukana.Suin noin.10 minuuttia, kunnes Nallukan karva jo alkoi kiiltää.No, joka tapauksessa hain kaviokoukun ja putsasin Nallukan kaviot.Siellä odottikin pieni kivi, ilmeisesti tarhassa tullut.Nappasin sen pois, ja pian kaikki kaviot olivat jo putsattu."Ei muuta kun satula ja suitset hakemaan, me lähdetään maastoon",sanoin Nallukalle, ja samassa hetkessä olin jo satulahuoneen sisällä lämpimässä.Nallukka,Nallukka..,huhuilin mielessäni, kunnes sen varusteet jo ilmestyivätkin eteeni.Hmm..Ratsastaisinko ilman satulaa vaiko satulalla?Valitsin satulalla, ensimmäinen kertahan tämä on.Siis nappasin Nallukan varusteet itselleni ja lähdin tarpomaan tallille päin.Laiton varusteet Nallukalle ja hyppäsin selkään.Lähdimme käymäjalkaa köpsöttelemään maastoon päin.Painoin pohkeeni Nallukan kylkiin ja niin sitä mentiin.Ravasimme hetken kunnes emme voineet pidättää nautintoa.Näpäytin pohkeeni vielä kerran ja kohta oltiinkin jo laukassa.Nousin kevyeeseen istuntaan ja vähän aikaa siinä laukkailimme kunnes oli pakko lopettaa.Ravasimme vielä hetken rauhallisesti.Talitiainen piipitti jossain puskassa ja oravakin kiipeili puussa.Suljin silmäni ja nautin jokaisesta kavioiden kosketuksesta maahan, kunnes pysäytimme käyntiin.Vielä hetken aikaa ennen kuin olisimme tallin pihassa.kävelimme loppumatkan ja tallin pihassa nousin pois selästä.Otin Nallukalta varusteet pois ja halasin hetken ennen kuin vein varusteet satulahuoneeseen ja lähdin tallilta. |
Vastaus:
Ihanaa että olet innokas ja energiaa täynnä! Saat 30e |
|
| Nimi: mimoza<3 |
01.02.2010 16:42 |
Pvm.1.2.2010
Aika:16.30
Kesto:40min
Paikka: Ravikaviontallin maneesi
mitä harjoittelimme:
Jälleen kerran ihan yksinkertaista koulua.
Mennään nyt aika monta kertta koulua peräkkäin ennenkuin aletaan hyppäämään, koska en viitsi hypätä ennen kuin Capo oikeesti tottelee minua.
Joten taas ihan sellaisia pikkuisia perusjuttuja joita osaa kaikki ratsuhevoset.
Perushommat myös on hyvä tapa tutustua hevoseen.
Elikkä kaikissa askellajeissa mentiin ympyröitä ja voltteja, joilla kiinnitin huomiota asetuksiin ja volteilla myös taipumiseen.
Alkutunnista meni kyllä muutama minuutti siihen , kun me Capon kanssa nahisteltiin johtajuudesta...
Kolmikaarista kiemurauraakin mentiin, tosin Capo kiemurteli välillä ihan muutenkin xD
Kulmiin ratsastin huolella, vaikkakin Capo olisi halunnut vetää mutkat suoriksi etenkin laukatessa.
Tötsät kun laitettiin kulmiin, niin se vähän auttoi.
Siirtymisistä teimme mahdollisimman tarkkoja.
Pari kertaa laitoin Capon peruuttamaankin.
Muutaman kerran se peruutteli ihan itse, ilman minkäänlaista käskyä tai edes lupaa.
millainen Capo oli:
Venkoili alkutunnista taas, ja mainitsinkin jo, että vähän aikaa piti tapella että se suotui tekemään yhtään mitään.
Vaikka Capo sen jälkeen suostui tottelemaan jotenkin, se kepposteli aina kun keskittyminen vähänkin herpaantui minulta.
Esim ne peruutukset, jtn 80% niistä teimme ihan vain Capon omasta päähänpistosta.
Kolmikaarisella kiemurauralla Capo kiemurteli vähän liikaakin, ja jopa suoralla uralla.
Tiukalla komennolla se suotui menemään suoraan.
Laukkasi hyvin, ja nostot oli tosi hyviä.
Kulmiin meno ei kuitenkaan Capoa oikein kiinnostanut.
Tötteröihin siis piti turvautua.
Siirtymiset ja asetukset hyviä ja tarkkoja, taivutukset tuotti pikkusen ongelmia.
Laukatessa Capo pukitteli, jos en keskittynyt sataprosenttisesti hevoseen.
Capolla oli niinn paljon energiaa, ettei se malttanut koko tunnin aikana käyttäytyä kunnolla, mutta ihan tyydyttävästi se meni.
Tuskin saan sitä vielä vähään aikaan tottelemaan minua täydellisesti... |
Vastaus:
Kiva että harjoittelette kulmat ja siirtymiset huolella siitä plussaa. Peruuttaminen ei ole mitään Capon lemppari hommaa mutta yllättävän hyvinhän teillä menee! Ihanaa että laitat ylös missä olette sillä en aina tiedä missä olette Saat 40e |
|
| Nimi: mimoza<3 |
30.01.2010 13:58 |
Pvm.30.1.2010
Aika:14.00
Kesto:45min
Paikka:Ravikavion tallin maneesi.
mitä harjoittelimme:
Yksinkertaista koulua tänään, meillä on vielä hyvän aikaa harjoitella perusteellisesti kaikkea ennen ekoja kisoja.
Tänään siis kaikenlaisat helppoa, kuten pysähdyksiä alkuverkassa ja paaaljon ympyröitä.
Harjoittelimme siirtymisiä, että saisimme ne mahdollisimman huolellisiksi ja tarkoiksi.
Myös temponvaihteluita tehtiin.
Vastalaukkaa kokeilin.
millainen capo oli:
tosi innoissaan!
Vähän kiukutteli aluksi, mutta näytin että minä määrään,niiin se rauhoittui ja totteli hyvin.
Kulki muodossa nätisti lopputunnista.
Siirtymiset ravista laukkaan, käynnistä raviin oli helppoja.
Toisinpäin innokas Capo ei meinannut haluta tehdä.
Vasta lopputunnista sekin onnistui, mutta onnistui silti!
Laukka pyörii hyvin ja nostot on tosi hyviä.
sori, vähän edellistä lyhyempi kun pitää lopettaa... |
Vastaus:
Capo testaa aina ensin ratsastajaansa mutta sinä olet pomo!
20e
|
|
| Nimi: Ellu |
29.01.2010 13:58 |
Pyöräilin tallille. Oli ihan mukava joskin luminen päivä. Yhtäkkiä pyöräni tyssähti lumikasaan. Lensin ohjaustangon yli vatsalteni maahan. Kurkistin lumikasan taakse. Tässä oli Ravikaviontalli. Nousin ja puistelin vaatteeni. Sitten etsin sopivan puun ja panin pyöräni siihen nojalle. Sitten menin talliin. Tallissa ei ollut ketään. Ajattelin että kaikki olivat tunnilla mutta oikeastaan he laukkailivat kilpaa lumessa. Kävin tallin 3 kertaa läpi ennenkuin löysin Höpsön. Sille oli kasvanut tuuhea talvikarva. Olin ensin vain karsinan takana ja annoin Höpsön haistella kättäni. Kun Höpsö näytti hyväksyneen minut menin varovasti karsinaan. Höpsö haisteli minua vielä vähän. Sitten se laski päänsä ja nappasi suuhunsa heinänkorren. Taputin sitä kevyesti kaulalle. Sitten hain harjat. Höpsö katseli juuriharjaa joten annoin sen haistella sitä. Yhtäkkiä tallin ovi kävi. - Päivää! Olen Jenna. Tallin ratsastuksen opettaja. Jenna tervehti. - Ellu. Vastasin ja ojensin jäykän käsivarteni. Jenna kurkkasi karsinaan. - Ei Höpsö juuriharjaa pelkää. Testaa varmaan sinua! Jenna naurahti. Hän vaikutti mukavalta mutta minä vääntelehdin vielä vähän. - Ehkä tutustut muihin hoitajiin? Jenna sanoi rennosti. Jäykistyin vielä enemmän. - Tulen kohta... Myönsin. Jenna nyökkäsi ja lähti. Rupesin harjaamaan Höpsöä nopeasti mutta huolellisesti. - Tulen takaisin kohta. Sanoin Höpsölle ja lähdin. Näin pari hevosta jotka laukkailivat lumessa. Menin ensimmäiseksi erään pysähtyneen hevosen kohdalle. Jättäydyin hieman kauemmas kunnes eräs tyttö huomasi minut. - Päivää! Olen Nilluri. Nilluri sanoi ja näytti kysyvältä. - Ellu. Vastasin. Minusta tuntui että olin hieman vähäsanainen. Yritin keksiä jotain mitä voisi sanoa. - Ööhh... Hieno hevonen! Siis sinulla... Öh... Sanoin vähän empien. - Täällä on ihan mukavaa porukkaa! Ketä muuten hoidat? Nilluri sanoi naurahtaen. - Kiva kuulla! Höpsöä. Se on kiltti... Sanoin ja naurahdin. Mutten tekonaurua. Moikkasin Nilluria ja menin sitten takaisin sisään. Harjasin Höpsön loppuun ja putsasin kaviot. Annoin sille vähän heinää ja lähdin sitten pois.
PS: Tämä oli tutustumiskerta. Ratsastan seuraavaksi. Olisi kiva jkos kertoisin Höpönkin luonteesta. |
Vastaus:
Juu kiva tarina. Höpsö on välillä vähän höpsö! 45e |
|
| Nimi: mimoza<3 |
28.01.2010 16:28 |
en löytänyt viekkua, johon kirjoitetaan kisatarinat, teetkö sen sitten vasta kun on kisat? harjotukset saan varmaan tänne kirjoittaa. nää sit ei oo ihan tarinoita, vaan sellasii jänniä. no kohta tiedät millasia. Ois muuten kiva, jos voisit vähän kertoa, millanen tuo Capo on ratsastaa?
pvm.28.1.2010
aika:16.00
kesto:60min
paikka:ra vikavion tallin maneesi
Mitä harjoittelimme:
Tänään emme vielä ruvenneet hyppäämään, koska tämähän on eka kerta kun ratsastan Capolla.
Menimme helppoja koulujuttuja, lähinnä vaan sellaista että opin vähän millainen se Capo on ratsastaa.
Menimme paljon siis pysähdyksiä, peruutustakin vähän, siirtymisiä, tempon vaihtelua.
Kiinnitin erityisesti huomiota asetuksiin.
Paljon myös sellaista, missä taivutellaan hevosta, kuten kolmikaarista kiemurauraa.
Laukkaa menimme ympyrällä, molempiin suuntiin muutaimia kierroksia, ja vähän myös koko uraa pitkin.
Millainen Capo oli:
Aluksi Capo oli vähän hankala, se taisi vähän testailla minua.
Se pukitteli ensimmäisessä laukannostossa ja oli aluksi muutenkin vähän jukuri.
Alkoi lopuksi kuitenkin totella paremmin, kun tajusi ettei saa minua alas selästään ennen kuin itse päätänä tulla.
Sitten se olikin täydellinen, mutta hyvin herkkä.
Hienot askellajit ja rytmikäs laukka, jonka nostaa hyvin.
Asettuu oikein hyvin, mutta taipumus vaihtaa laukka oma-aloitteisesti.
Ihmekös tuo, kun estehevonen on.
Siinä laukanvaihtoja tulee paljon...
Sinänsä hyvä asia, mutta luulen että voi tulla joskus vähän vaikeaa jos pitää joskus mennä vastalaukkaa...
Meni lopputunnista nätissä muodossa, mutta aluksi kulki pää korkealla ja teki kaikkea ihmeellistä venkoilua.
Tosi herkkä painoavuille, ei saa yhtään istua vinossa tai muuten voi joutua sivuloikan uhriksi.
Toivottavastu tuo vastasi edes vähän sitä, millainen Capo on luonteeltaan... Kisahevosilla kun ei ole luonteita laitettu, niin en ollut varma...
|
Vastaus:
Juu. Capo on hankala, kun se huomaa että uusi ratsastaja on selässä mutta yllättävän hyvin teillä meni! saat Hmm... 50e |
|
| Nimi: ajuba |
18.01.2010 22:02 |
| menin tallille.Angel oli tallissa likaisena joten päätin pestä sen lopuksi harjasin sen hyvin ja annoin iltaheiinät sitten pitikin lähteä. .p.s. tuli vähän lyhyt kun tuli niin kiire. |
Vastaus:
Saat 1e |
|
| Nimi: Amanda ja Sandra |
17.01.2010 13:47 |
Ilman satulaa!
Olin tulossa tallille. Lunta satui paljon ja minua jännitti tunti. Kun olin tallilla näin ilmoitustaulull tuntilistan jossa luki isolla ILMAN SATULAA! Kaikkia jännitti, etenkin minua. Seuraavaksi siinä oli hevoset joilla ratsastaisimme
Amanda- Speed
Eglu-Candy
Nilluri-Frivel
Emppu-Nasu
Ajuba-Berry
Wilma -Vidur´s Star
Tja-Golden cate
Sitten menin harjaamaan Speediä. Harjasin sen tunnollisesti ja putsasin kaviot. Sitten varustin sen ja lähdimme maneesiin.
JATKUU.... |
|
| Nimi: Eläinrakas |
16.01.2010 19:22 |
Maasto esteitä Hopealla!
Olin tuullut tallille jo aikaisin aamulla ja ajtellut mennä esteitä Hopealla. Harjasin juuri Hopeaa ja puhdistelin sen kavioita. Kun poni oli harjattu huolellisesti joka puolelta aloin satuloimaan sitä. Nostin satulan selkään ja kiinnitin satulavyön. Suitsin Hopean, joka seisoi kiltisti paikallaan nostelematta päätään. Kun Silver song oli ratsastus valmis, talutin sen pihalle ja nousin selkään. Lyhensin jalustimia ja kiristin satulavyötä vielä muutamalla reiällä. Ratsastin käynnissä maastoon. Aina esteiden kohdilla tulin alas selästä ja puhdistin lumet niiden päältä. Otin välillä pieniä ravi ja laukkapätkiä, että poni lämpiäisi. Kun olin kiertänyt pienen maastoeste lenkin ja puhdistanut esteet enimmistä lumista, nostin ravin kautta laukan ja lähdin kiertämään rataa. Tukkien yli Hopea hyppäsi loistavasti. Yhden esteen kohdalla, se vähän kompuroi, koska lunta oli jäänyt vähän enemmän sen päälle ja Hopea ei huomannut sitä tarpeeksi ajoissa. Viisi kierrosta kierrettyäni, siirsin Hopean käyntiin ja ratsastin tallille. Pihassa nousin alas selästä ja talutin Hopean karsinaan. Otin varusteet siltä pois ja harjasin tämän kunnolla joka paikasta ja puhdistin kaviot. Selvitin ponin harjan ja hännän. Kun Hopea oli harjattu, loimitin sen ja vein tarhailemaan. Puhdistin karsinat ja jaoin heinät kaikille. Lopuksi harjailin vielä niitä, joilla ei ollut hoitajia, hyvästelin kaikki ja lähdin kotiin. LOPPU |
Vastaus:
Lumi ei ole aina mikään paras juttu mutta hyvinhän teillä meni 25e |
|
|
|
